Päivän retkikohteeksi valikoitui Ruoppaköngäs. Ruoppakönkäälle on helppo ajaa, sillä se sijaitsee ihan tien vieressä. Aja noin 22 kilometriä Kittilän Sirkan kylästä Muonioon päin. Lähestyessäsi määränpäätä tien vasemmalla puolelle levittyy suuri kivikko ja pian näet kyltin, joka opastaa Ruoppakönkäälle. Alueella on opaskyltti, jossa esitellään Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa, mutta siinä ei kerrota Ruoppakönkäästä mitään. Ruoppakönkäästä ei löydy tietoa edes netin kautta. Ainoat hakutulokset viittaavat muihin blogeihin tai kunnan sivuihin, joissa kerrotaan lyhyesti sijainnista ja maastosta.
 |
Opaskyltti Pallas-Yllästunturista
|
 |
Ruoppaköngäs kuuluu Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon
|
 |
Opaskyltti polulle
|
Ruoppakönkäälle johtavalle polulle opastaa opaskyltti, jonka mukaan kilometrejä kohteeseen on pyöreä nolla. Polulla kulkijaa johdattaa eteenpäin maassa olevat matalat tolpat. Polku alas on alusta lähtien aika ajoin haastava. Polulla on kiviä, juurakkoja ja sen yli on kaatunut puita. Maasto on pääosin mäntymetsää ja polun molemmin puolin on valtavia kiviä, jotka ovat pääosin sammaleiden peitossa. Tolpat opastavat kohti lähellä olevaa kalliota, mutta itse lähden suuntaamaan läheltä kuuluvaa kosken kuohua kohti.
 |
Maastossa on runaasti kiviä
|
 |
Tolpat opastavat polulla eteenpäin
|
 |
| Kosteiden paikkojen ylitys tapahtui välillä puunrungoista tehtyjä siltoja pitkin |
Saavun veden äärelle ja totean kuohujen tulevan kahdesta erillisestä koskesta, jotka laskevat samaan lampeen aiheuttaen vaahtoa lammen pinnalle. Laskevat kosket tulevat ylempänä olevasta Ruoppajärvestä, johon puolestaan laskee Kulkujoki. Maastossa risteilee polkuja ja valitsen lähimpänä rantaa olevan polun ja suuntaan kohti kosken kuohuja. Vasemmalla puolellani mutkittelee joki ja oikealla puolella nousee kalliot suurine kivilohkareineen.
 |
Lampeen laskee kaksi erillistä koskea
|
 |
| Lampeen muodostuu vaahtoa |
 |
Polku kosken ja kallion välissä oli haastava
|
 |
| Polun vieressä oleva kalliomuodostelma |
Pian olen saapunut varsinaiselle könkäälle eli jyrkkäputouksiselle koskelle. Koski kuohuu kohti lampea ja sen molemmin puolin on rehevää kasvistoa. Joki on luonnontilassa ja sen yli kaatuneet puut sammaloituvat ajan kuluessa luoden paikalle oman leimansa.
 |
Kuvia könkäästä
|
 |
| Kullero kosken partaalla |
Palaan takaisin hieman eri reittiä ja nousen aikaisemmin ohittamilleni kallioille nähdäkseni alueen paremmin. Lammen toisella puolella kohoaa korkeat kalliot, jonne minun on tarkoitus seuraavaksi suunnata.
 |
Lammen vastarannan kalliot
|
 |
Ruoppaköngäs muodostuu kalliokivestä ja kalliomuodostelmasta
|
Kalliolle opastaa jälleen maahan laitetut tolpat. Nousu on haastava eikä välttämättä sovellu heikompijalkaisille. Poluilla on runsaasti kiviä ja nousu on jyrkkä. Kalliolle noustessa kosken kuohut jäävät taakse ja ympärille laskeutuu täydellinen hiljaisuus. Eteen levittäytyy kallio- ja kivipohjainen maasto, jota koristaa männyt. Kallion kupeeseen levittäytyvä Pahikkojärvi on peilityyni ja sen pintaan heijastuu lähellä oleva kallio ja järven rannan männyt. Järven toisella puolella kuulen käen kukkuvan. Kalliolla lähellä järven rantaa on pöytä evästelyyn ja maastossa on nähtävissä itsetehtyjä nuotioita.
 |
| Polku kalliolle on haastava |
 |
Kallioiden takana kulkee tie, jonka äänet ei riko järven rauhaa
|
 |
Pahikkojärven peilityyni pinta
|
 |
Toisella puolella on koski, mutta täällä vallitsee rauha
|
 |
| Pöytä vain odottaa ruokailijoita |
Nautittuani annokseni Pahikkojärven rauhasta palaan merkittyä polkua takaisin autolle, mutta siellä huomaan hieman kauempaa lähtevän toisen polun, joka johtaa Ruoppajärven rantaan. Päästyäni rantaan kuulen alajuoksulla kosken kohinan, mutta Ruoppajärvi on tyyni ja rauhallinen. Alueella on ilmeisesti ainakin joskus kalastettu, sillä rannalta löytyy vanha ruostunut katiska. Autolle palatessa huomaan tien laidassa valmiiksi tehdyn kodan rungon, joka on tehty riu'uista.
 |
Polku Ruoppajärvelle
|
 |
Polku kulkee kangasmetsän halki
|
 |
| Ruoppajärven rauhaa |
 |
| Vanha katiska löytyi rannalta |
 |
Kodan runko
|
Minä olen aina viihtynyt Pahikkojärvellä ja olen käynyt siellä usein. Kallioiden ja kivien ympäröimällä järvellä vallitsee omanlaisensa rauha ja joka kerta hiljaisuus ympäröi siellä kulkijan. Tänään tutustuin kunnolla myös Ruoppakönkään kuohuihin kulkemalla itsekseni joenvarren polkuja ylös. Seurasin veden ryöppyämistä kivien ja puiden välistä ja ihastelin joenvarren vehreyttä. Eksyinpä kuohujen yläpuolella olevan Ruoppajärven rauhallisille rannoillekin. Veden virtausta, sen kuohuja ja rauhallisia poukamia, voisi verrata elämään. Kuohujen jälkeen tulee aina tyven.
Lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti