Aakennusjoen myllyn metsästystä

Aamun sateiden jälkeen lähdimme ystävän kanssa pyöräilemään Aakennusjoen rantamaisemiin. Retken tarkoituksena oli puhtaasti tutustua itselleni uusiin maisemiin sekä mahdollisesti löytää uusia lenkkipolkuja. 

Tie sopii maastopyöräilyyn

Lähdimme polkemaan Kittilän kirkonkylältä pohjoiseen. Ennen Aakennusjoen ylittävää siltaa käännyimme vasemmalle kohti vanhoja hiekkakuoppia. Ajoimme Haapalamminkankaan läpi kulkevaa hiekkatietä Aakennusjoen myötäiseti noin kolme kilometriä kunnes eteen tuli ylipääsemätön kosteikko. Käännyimme takaisin ja ajoimme samaa reittiä Valtatielle. Tie oli hyvin pyörällä ajettava, vaikka meillä ei mitään varsinaisia maastopyöriä ollutkaan. Totesimme, että pyöräilyn lisäksi maastossa kulkee jonkinverran polkuja, joita voisi hyvin joskus lenkkeillä.

Mahdollisesti poron kallo löytyi tien varrelta

Kosteikko katkaisi tien

Retkikaverini kertoi joen toisella puolella olleesta vanhasta myllystä, joten suuntasimme sinne. Ylitimme Aakennusjoen sillan ja käännyimme jälleen Aakennusjokea myötäilevälle hiekkatielle. Tien toisella puolella on Aakennusjoki ja toisella puolella Kittilän lentokentän aita. 

Aakennusjoki ja sen ylittävä silta

Pyöräilemme tietä eteenpäin ja teimme pieniä pistoja joen rantaan ajatuksena löytää vanha mylly, jonka näimme joen yläjuoksulla. Pistot eivät tuottaneet tulosta, löysimme vain jotain puisia rakennelmia ja mahdollisesti tien laitaan siirretyn puukasan. Sääskiä joenrannalla oli reilusti. Kartassa näkyvän Myllykosken yläpuolelta löysimme mukavan näköisen kosken. 

Vanhan myllyn paikka näkyy yläjuoksulla

Me emme tahtoneet löytää myllyä, mutta sääsket löysivät meidät

Tien reunaan jätettyjä puita

Vanha rakennelma portaineen metsässä

Koski myllyn yläpuolella

Koska varsinaista myllyä ei löytynyt, jatkoimme pyöräilyä hiekkatietä eteenpäin lentokentän aidan vierttä. Pyöräilimme lentokentän puolelta hienosti raivatun Niliojan ohi ja jatkoimme Sadinkummulle asti. Tässä kohtaan eteen tuli jälleen ylipääsemätön lammikko ja käännyimme takaisin.

Nilijoki lentokentän aidan takana

Pysyttelimme kiltisti sallitulla alueella

Kun palasimme Myllykosken tienoille, päätimme yrittää etsiä myllyä uudestaan. Tarkastelimme maastoa ja teimme pistoja. Löysimme vanhan autonraadon sekä tulvan tuomia roskia. Kävelin joen reunaa alaspäin tähyilläkseni aikaisemmin näkemäni myllyn paikkaa. Yläjuoksulla näin jälleen myllyn paikan, mutta etsiskelystä huolimatta sinne ei vain tuntunut löytyvän tietä.

Vanha autonraato löytyi läheltä joen rantaa

Myllyn rauniot hieman lähempänä

Ystäväni tutki myllyn historiaa ja sain tietää, että Kittilän kylälle perustettiin Aakennusjoen mylly- ja sahaosuuskunta 1914. Mylly tuotti kylään sähköä ja siitä huolehti aikanaan Herman Robert Vuollo (1876-1948). Vuollo oli kotoisin Muoniosta ja hän työskenteli Aakennusjoen myllyllä kunnes kuoli siellä tapahtuneessa tapaturmassa.  Mylly on ollut kuulemani mukaan nuorison ajanviettopaikka ennen palamistaan 1980-luvulla.

Ystäväni muisteli, että noin 30 vuotta sitten myllylle on mennyt tie ja hän soitti isälleen saadakseen ohjeita. Puhelimessa saatujen ohjeiden perusteella tienpohja löytyi, mutta sen oli vallannut sankka pajumetsikkö. Päättäväisesti lähdin voittamaan tiheää pajukkoa ja raivasin tieni eteenpäin. Olo oli kuin viidakossa, sen verran tiheää ja korkeaa oli vuosien saatossa kasvanut pajukko. Lopulta alkoi näkyä jotain raunioita, mutta nekin olivat pahasti pajujen peitossa. Yritin kiertää rakennusta, mutta pajukon noustessa ainakin kolmen metrin korkeuteen, luovutin. Toista kautta onnistuin laskeutumaan lähemmäs myllyä, mutta sitäkin kautta tiivis pajukko vei lopulta voiton. Päästäkseni turvallisesti takaisin tielle, pyysin retkikaveriani antamaan äänimerkkejä, jotta tiellepaluun suunta löytyisi.

Pajukon peittämä tie myllylle

Myllyn perustuksia

Tänään pajukko voitti, mutta olisi todella mielenkiintoista nähdä mylly lähempää. Ehkä se onnistuisi syksyllä ennen lumentuloa tai mahdollisesti ihan joeltapäin. Tiedän, että Aakennusjoella melotaan, joten sitä kautta voisi olla mahdollista nähdä mylly paremmin. Harkitsemisen arvoinen juttu tosiaan. 

Pyöräretken, ja kosteassa pajukossa seikkailun, jälkeen olin innoissani, mutta myös märkä. Olin löytänyt jälleen paikan, josta en ole tiennyt mitään ja samalla oppinut jotain synnyinkuntani historiasta.