Ex-temporeretki Äkäslompolon luontokohteisiin

Idea ex-temporeretkestä lähtee ystävien kutsusta. He olivat lähdössä tutustumaan luontokohteeseen ja kutsuivat minut mukaan. Yhteisestä sopimuksesta päätettiin pitää määränpää minulle yllätyksenä.

Ajoimme Äkäslompoloon Hannukaisen kautta. Ennen Äkäslompolon kylää käännyimme Ylläksentieltä vasemmalle Aavahelukantielle. Jätimme auton Aavahelukantien ja Kuersuvannontien risteykseen. Risteyksestä lähdimme kävelemään helppokulkuista ja tasaista Kuersuvannontietä kohti retkemme kohdetta. Ympärille levittäytyi hieno kangasmetsä, näinpä pienen heinäsuonkin. Kävellessämme en vielä tiennyt minne olimme menossa, mutta noin 600 metriä päästä alkoi kuulua kosken kohinaa ja pian saavuimmekin Kuerjoen putouksille eli Kuerlinkoille. 

Auto jätettiin Kuersuvannontien risteykseen

Heinäjänkkää tien reunalla

Tie kulki mäntymetsässä

Kuerjoki laskee Jokijärvestä. Kuerlinkat muodostuu kahdesta peräkkäisestä putouksesta eli ylemmästä ja alemmasta Kuerlinkasta. Pian putousten jälkeen Kuerjoki laskee Äkäsjokeen. Kuerlinkka nimi tulee saamen kielestä ja tarkoittaa taimenputousta. Kuerlinkan perinteistä taimenpyyntiä kutsuttiin konttipyynniksi. Siinä taimenia pyydystettiin konteilla, joihin kalat putosivat epäonnistuneen hypyn jälkeen.

Silta on suljettu nauhalla

Sillan yli emme uskaltaneet kulkea

Saapuessamme Kuerjoelle totesimme sillan olevan huonokuntoinen ja siksi nauhalla suljettu. Emme tahdonneet uhmata kohtaloa ja lähteä Kuerjokea ylittämään, joten käännyimme ja lähdimme kävelemään sillalta alajuoksulle kohti kosken kuohuja. Pian joen virtaus nopeni ja muuttui kuohuvaksi koskeksi. Olimme putouksella, ylemmällä Kuerlinkalla. 

Kuerjoen kuohut

Ylempi Kuerlinkka

(Kuva T.Nikkinen)

Ylemmässä Kuerlinkassa on kaksi porrasta ja putouksen korkeus on noin kolme metriä. Putouksen molemmin puolin on kallioseinämää, joiden välistä vesi kuohuu kohti alempaa Kuerlinkkaa. Me emme käyneet alemmalla Kuerlinkalla, sillä sinne pääseminen edellyttäisi jyrkän ja kivikkoisen rinteen yli kiipeämistä. Paikka on kuitenkin näkemisen arvoinen. Putous on pienempi, mutta se putoaa kalliokanjonin keskellä 1,5 m alaspäin.

Kuerlinkkojen lumoissa (kuva T.Nikkinen)

Ihailtuamme aikamme Kuerlinkan putousta palasimme autolle ja lähdimme ajamaan lähellä olevalle kivikautiselle asuinpaikalle. Ajoimme takaisin Ylläksentien risteykseen, josta käännyimme oikealle. Ajettuamme vähän yli 300 m ja pysäköimme tienreunaan. Kivikautinen asuinpaikka on metsäautotien varrella, noin 150 metrin päässä Ylläksentieltä. Paikka on merkitty karttaan, mutta kun pääsemme kartan merkitsemään paikkaan, toteamme olevamme tasaisella mäntykankaalla. Mitään merkkejä asuinpaikasta ei ole ja koska asuinpaikka on merkitty tien kohdalle, arvelemmekin asuinpaikan löytyneen metsäautotietä tehdessä. Mitään viitteitä siitä ei kuitenkaan ole maallikon silmin nähtävissä.

Metsäautotie kivikautiselle asuinpaikalle

Asuinpaikka on ollut jossain näillä kankailla

Palasimme autolle ja jatkoimme vielä muutaman kilometrin läpi Hannukaisen kylän kunnes pysähdyimme Saivojärven vieressä olevalle levähdyspaikalle. Saivojärvi on pieni järvi, jota ympäröi kaunis mäntymetsä. 

Saivojärven peilityyni pinta

Ylläsjärventien Saivojärvestä en valitettavati löytänyt mitään lisätietoa, mutta yleisesti Saivo termi liittyy saamelaisten muinaisuskoon ja sen merkitys vaihtelee eri saamelaisalueilla. Yleisesti Saivoon liittyy pyhyyden käsite, esim. saivoja voivat olla pyhät järvet ja tunturit tai niiden saivo-henget. Saivo voi merkitä myös ilmansuuntaa. Alkuperäinen uskomus saivoista liittyy todennäköisesti saivojärviin, jotka ovat kaksipohjaisia lähdejärviä. Järven pohjassa on lähteensilmä, joka uskomusten mukaan on portti tuonpuoleiseen. Järvessä asuu tuonpuoleisia olentoja. Saivo-järvet ovat pyhiä paikkoja ja niiden rannoilla on uhrattu sekä järvelle että tuonpuoleisille vainajille. 

Saivojärviä on pidetty pyhinä paikkoina

Ylläsjärventien Saivojärven pinta on tyyni ja vastarannan männyt heijastuvat järven pinnasta. Ranta näyttää matalalta, mutta voi syveätä nopeastikin. Näin kirkkaan veden voi hyvin kuvitella pulppuavan järven pohjassa olevasta lähteestä.

Pyyntikuoppia oli pitkin mäntykangasta

Saivojärven läheisyydessä on myös useita vanhoja pyyntikuoppia ja selvästi ihmisen rakentama matala kivilatomus. Pyyntikuoppa on kaivettu ansarakennelma, jonka pohjalla on ollut teroitettuja puupaaluja. Kuopat on yleensä rakennettu hiekkamaahan esim. järven ja harjujen välimaastoon eläinten luonnollisten vaellusreittien varrelle. Saivojärven läheisyydestä löysimme useita pyyntikuoppia ja ne sijaitsevat Saivojärven ja Äkäsjoen välisellä harjualueella. Kuopissa ei ole nähtävissä enää mitään ansarakennelmia eikä lähellä olevasta kivilatomuksestakaan löydy tarkempaa tietoa.  

Kivilatomus, jossa on selkeä kulma

Kun tulen, ja minä varmasti tulen, tämän päivän retkimaisemiin vielä uudestaan, otan haasteen vastaan ja vaellan alemmalle Kuerlinkalle ja yritän etsiä sieltä kallion, johon on mahdollisesti tehty kalliomaalauksia. Tulen myös tämän Saivojärven rannalle ja yritän vielä tavoittaa järven peilityynestä pinnasta huokuvan rauhan ja järven pyhyyden, josta sain tänään vain aavistuksen. Tänään opin, että ex-temporeretket voivat viedä paikkoihin, joista et ole kuullutkaan, mutta jonne varmasti vielä palaat.

Lähteet

https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kuerlinkat/
https://retkipaikka.fi/kuerjoen-linkat-akaslompolo-kolari/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saivo
http://akp.nba.fi/wiki;pyyntikuoppa