Poluilla ja pyhillä paikoilla: Pyöräretki hautausmaiden historiaan

Päivän retkikohteeksi valikoitui Kittilän vanhat hautausmaat tai kalmistot sekä matkan varrella oleva kotiseutumuseo. Matkaa taitettiin pyörällä niin asfalttitietä, hiekkatietä kuin polkujakin pitkin. Ensimmäinen osuus poljettiin asfaltilla Kittilän kirkonkylältä Ounasjoen myötäisesti kulkevalla Pakatintiellä. Kohteena oli Kittilän kotiseutumuseo, joka sijaitsee Ounasjoen rantatörmällä noin kolmen kilometrin päässä kirkonkylältä.

Kotiseutumuseon päärakennus

Museo sijaitsee Ounasjoen rantatörmällä

Vilja- ja tavara-aitat

Navetta-lato sekä talli

Museon rannasta näkyy myös Kittilän kirkko kaukana metsän takana

Kotiseutumuseon rakennukset on sijoitettu peräpohjolais-lappalaiseen tapaan niin, että päärakennusta vastapäätä on navetta-lato. Muut rakennukset, talli, makasiini, tavara-aitta, vilja-aitta ja käymälä, asettuvat pihapiirin ympärille. Hieman syrjemmässä ovat savusauna ja riihi tulipalovaaran vuoksi, sekä niliaitta.

Vilja-aitan jauhinkivi

Aitassa säilytettiin tavaroita

Navetan muurinpata, jossa tehtiin lehmille ruokaa

Päärakennus on Vaaran-Mikkolan talo ja se on rakennettu 1860. Rakennus on siirretty Kittilän Tepaston kylästä. Talossa on porstua, pirtti, keittiö, maitohuone ja kamari. Pihalla on vanha vinttikaivo, jonka vipuvarsi oli valitettavasti mennyt rikki.

Pirtti

Pirtin rukit

Pelargoniat ikkunalaudoilla

Keittiö

Kamari

Museo on auki kesäisin ja varsinkin Kittilän perinteisten kesämarkkinoiden aikaan museolla on erilaisia tapahtumia. Koronan vuoksi varsinaiset markkinat on tänä vuonna peruttu, mutta erilaisia tapahtumia silti järjestetään. Nytkin museolla oli konsertti, jonka ohella tutustuimme museoon ja sen pihapiiriin. Itse muistan lapsena osallistuneeni kansanmusiikkitapahtumaan tätini kanssa. Aikuisenakin museolla on tullut käytyä muutaman kerran, viimeksi kuunneltiin tarinoita ja keskusteluja metsäsaamelaisista.

Saamenpuku porstuan seinällä

Naisen lapinlakki

Museolta jatkamme matkaa Kittilän ensimmäiselle hautausmaalle eli Kurjenpolven kalmistoon, joka näkyy kartalla muinaishautana. Kalmistolle on matkaa museolta hieman yli kolme kilometriä. Tie on asfalttipintainen vanhalle maatalouskoululle asti, mutta sen ohitettuamme tie muuttuu hiekkatieksi. Hiekkatietä poljemme noin 300 metriä, kunnes tien laidassa on kyltti Kurjenpolveen. Kyltti osoittaa erheellisesti tietä eteenpäin, mutta oikea paikka löytyy, kun käännymme hiekkatieltä vasemmalle ja ajamme eteenpäin kunnes eteen tulee aidattu alue ja opaskyltti. Olemme tulleet perille.

Kurjenpolven riukuaita

1600-luvun lopulla Kittilä kuului Turun hiippakuntaan kuuluvaan Kemin Lapin kirkkopitäjään. Alueella asui saamelaisia ja etelästä tullutta väkeä. Saamelaiset hautasivat vainajansa kuolinpaikan lähelle, mutta kirkon vaatimuksesta vainajia alettiin haudata aidattuihin kalmistoihin. Kittilään Pakattiin Riikonkosken alapuolelle Ounasjoen rannalle perustettiin Kurjenpolven kalmisto. Hautausmaapaikan löytymiseen liittyvän tarinan mukaan vainajaa oltiin viemässä Ounasjokea ylävirtaan haudattavaksi. Pitkän matkan vuoksi soutaja nukahti ja unessa vainaja ilmestyi hänelle ja pyysi hautaamaan hänet ”siihen, missä kurki hyppää ja lähtee lentämään”. Näin syntyi Kurjenpolven kalmisto. Tarkkaan tietoa ei ole siitä milloin Kurjenpolveen on tehty ensimmäinen hautaus, mutta arvellaan sen tapahtuneen 1600-luvun lopulla. Hautoja on löydetty yhteensä noin 50.

Hautakuoppa horsmien peitossa

Opaskyltissä kuvattiin hautaustapoja

Hautatyyppejä on ollut kahdenlaisia: maanpinnalle yltäviä hirsisalvoksia, joissa oli usean vainajan arkkuja tai hirsisalvoksiin laudalle ilman arkkua haudattuja vainajia. Hautarakennelmia rakennettiin rautakauden ja keskiajan taitteesta 1700-luvulle asti.

Tänä päivänä Kurjenpolven kalmistoa ympäröi kauniisti harmaantunut riukuaita. Hautakuoppia näkyy useita aidan sisällä, ja mahdollisesti myös sen ulkopuolella. Ristejä tai muita vastaavia merkkejä ei ole. Aidassa on portti myös Ounasjoelle päin, josta vainajia on varmasti aikanaan tuotu. Alue itsessään on rauhallinen eikä ympärillä kuulu mitään muuta kuin korvan vieressä inisevä hyttynen. Kalmiston naapurissa on yksityinen tontti, mutta sielläkin piha oli rauhallinen meidän tutustuessa kalmistoon.

Portti Ounasjoelle

Kurjenpolven kalmistolta lähdemme aluksi samaa reittiä takaisin, mutta ohitettuamme kotiseutumuseon huomaamme päätieltä erkanevan polun rantaan ja suuntaamme joelle päin. Polku myötäilee Ounasjokea ihan rantatörmällä ja näemme joen vastarannan uudesta näkökulmasta. Näköalat joelle ovat huikeat eikä eteenpäin vievä polku niittyineen jää kakkoseksi. Poljemme, ja välillä kävelemme, polkua eteenpäin ja saavumme Kittilän leirintäaluetta ympäröivälle tulvavallille.

Polku myötäilee Ounasjoen rantatörmää

Ounasjoen maisemia

Leirintäalueelta jatkamme kohti Ala-Kittilää ja Kittilän toista hautausmaata eli Luukkinaa. Luukkinan hautausmaa näkyy ristinä kartalla ja sinne käännytään Ala-Kittilän läpi kulkevalta Vanhatieltä ja ajetaan heinittynyttä peltotietä pitkin. Luukkina rakennettiin, kun Kurjenpolven kalmisto jäi pois käytöstä. Sen lähelle rakennettiin myös pieni saarnahuone vuoden 1777 vaiheilla. Luukkinan hautausmaan viimeiset vainajat haudattiin 1880-luvulla. Hautausmaan aita uusittiin ja alueelta poistettiin puustoa ja siistittiin ympäristöä vuonna 2007.

Luukkinan hautausmaan portti

Hautausmaata kiertää valkoinen lauta-aita ja sen sisäpuolella on useita selvästi nähtäviä hautakuoppia, mutta vuoden 2007 siistimisen jälkeen hautausmaalle on kasvanut runsaasti kasvillisuutta. Aikaisemmin mainitusta saarnahuoneesta ei näy merkkejä. Hautausmaalta jatkamme heinittynyttä tietä kohti Rovaniementietä.

Kasvillisuus peittää hautakuoppia

Heinittynyttä peltotietä jatketaan Rovaniementielle

Asfalttiteitä pyöräilemme kohti Kittilän kirkkoa, mutta tänään suosimme polkuja ja kirkkoakin lähestymme pellolta päin. Kittilän kirkon takana on sankarihautausmaa ja Kittilän vanha hautausmaa.

Kittilän kirkko

Sankarihautausmaa

Kirkon on suunnitellut C.L. Engel ja se valmistui 1831. Kirkko on niitä harvoja rakennuksia, jotka säästyivät sodan aikana polttamiselta ja niin ollen se on kylän vanhin rakennus. Kierrämme kirkon sen takana olevalle sankarihautausmaalle ja vanhalle hautausmaalle. Vanha hautausmaa on metsittynyt ja löydämme sieltä joitakin rautaristejä. Siellä on mm. linnanvahin A. Möykkäsen vaimon sekä maanmittari auskultantti Plantingin hauta. Vanhalle hautausmaalle on haudattu myös kappalainen Nordberg vaimoineen. Forstmestari Maurits Mohelin (1825-1877) rautaristissä lukee näin: ”Aikan olen täyttänyt, päivän olen päättänyt, muistakaa tänne tuloanne”.