Olen kulkenut Särkijärveltä Kutunivan kautta Keimiöniemen kalakentille ihmettelemään vanhoja harmaantuneita kalapirttejä ja Jerisjärven, tai Jierisjärven, hienoja maisemia. Kalapirteiltä matka jatkuu eteenpäin. Ajelen Jerisjärven hienoissa maisemissa kohti Rauhalan kylää kun vasemmalle alkaa nousta Keimiötunturin rinne kurkottaen kohti taivasta. Tie kulkee rannan myötäisesti ja tunturin rinteen alettua laskeutua vasemmalla näkyy kyltti Koivarovan myllylle. Rauhalaan kylään on matkaa noin neljä kilometriä. Tienristeyksessä on aita, joka estää poroja tulemasta tielle. Jätän auton risteykseen ja vilahdan aidan raosta toiselle puolelle siellä kulkevan poron perässä.
 |
Jerisjärventieltä kyltti opastaa Koivarovan myllylle
|
 |
Poroaitaa
|
Lähden kävelemään tietä eteenpäin vajaa 100 m ja pian näen vanhemman kyltin, joka opastaa kääntymään vasemmalle. Polkua kävellessä eteenpäin tiedän lähestyväni myllyä, sillä polku muuttuu vetiseksi. Myllylle lähtiessä kannattaakin varautua kumisaappain tai muuten vedenkestävin kengin. Pian kostean ja heinittyneen koivikon takana alkaa kuulua kosken kohinaa ja harmaantuneen myllyn ääriviivat ilmestyvät näkyviin. |
Tietä kävellään vajaa 100 metriä
|
 |
Myllylle kääntyvä polku
|
 |
Myllylle vievä polku on kostea
|
Koivarovan mylly on hirsinen lautakattoinen jalkamylly. Jalkamylly on ollut suosituin vesimyllyn tyyppi 1900-luvulle asti. Jalkamylly nimitys tulee ihmisen jalan muotoisesta kiilauslaitteesta. Kiilauslaitteella säädettiin jauhojen karkeutta. Mylly tuotti 5-6 tynnyriä viljaa vuorokaudessa. Jauhojen jauhamisen ohella myllyä voitiin käyttää luu- ja ruutijauhojen tekemiseen, pellavamyllylnä sekä nuuskatupakan valmistamiseen. Jalkamyllyä kutsuttiin myös härkinmyllyksi ja hierinmyllyksi. Koivarovan mylly on museoviraston entisöimä. Sen pato, vesiränni ja laitteito on korjattu. Myllyn alla pyörii siipiratas.
 |
Myllylle vielä silta
|
Myllyn edessä kohisee Keimiöjärvestä laskeva Keimiöoja. Ojan yli on tehty silta helpottamaan ylitystä. Myllyä ja Keimiöojaa ympäröi keskikesän rehevä kasvillisuus. Myllyn ovessa on säppi, jonka saa helposti auki. Sisällä on ilmeisesti aikaisemmin kuvattu kiilauslaite, sillä jalanmuotoinen laite on asetettu jauhinkivien yläpuolelle. Yläkertaan on portaat, mutta pimeyden vuoksi siellä ei näe ympärilleen. Palaan takaisin alas myllyyn ja astun ulos, mennessäni laitan oven taas säppiin. Myllyn oikealla puolella ovat entisöidyt vesirännit ja yläjuoksulla kohisee Keimiöjoki. Kävelen jonkin matkaa yläjuoksulle, mutta maasto on kostea ja epätasainen, joten kovin kauas en uskaltaudu.
 |
Keimiöoja virtaa myllyn edestä
|
 |
Kiilauslaite ja jauhinkivet
|
 |
Ovi säpissä
|
 |
Vesi virtaa myllyn alla olevaan siipirattaaseen
|
 |
Vesiränni
|
Kokonaisuudessaan Koivarovan mylly on ympäristöineen viehättävä paikka. Hieman paremmilla kengillä voisin kävellä joen rantaa pitemmälle ylä- tai alajuoksulle tutkimaan ympäristöä. Koivarovan mylly on helposti saavutettavissa myös pienemmille kunhan varaudutaan kosteisiin olosuhteisiin kunnollisilla jalkineilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti