Päivän poluille suunnattiin Lammille. Ohiajaessa olen monta kertaa miettinyt, että millainen paikka on Lammin Biologinen asema. Retkipaikkoja etsiessä aseman alueelta löytyi luontopolku, joten sinne päätin suunnata. Koska kohteena on Lammi, tutkailin myös muita mahdollisia tutustumiskohteita ja niin löytyi Untulanharju, paikka, josta en ole koskaan edes kuullut.
 |
Untulanharju on luonnonsuojelualue
|
 |
| Untulanharjun viereinen harju eli Linnamäki on ehkä ollut linnavuori |
Suunnistettiin ensin Untulanharjulle. Untulanharju kuuluu harjukumpujen ketjuun, muita harjuja ovat Linnamäki ja Napialanmäki. Kartassa Linnamäki on merkitty muinaislinnaksi eli paikka on ehkä joskus ollut linnanvuori. Alueella ei kuitenkaan näytä olevan polkuja, ei ainakaan kartan mukaan. Untulanharjun parkkipaikka löytyi Lammin urheilukenttää vastapäätä, alueelta, josta lähti polku harjulle. Polun pituus on vain noin kolme kilometriä, mutta harjumaastossa on välillä jyrkkiäkin nousuja ja polulla isoja kiviä sekä juurakkoja, joiden vuoksi polulla kävely vaatii välillä tarkkuutta.
 |
Untulanharjun polku
|
 |
Polku kulki välillä keskellä kivikkoa
|
Parkkipaikalta polku lähtee opaskyltin vierestä ja polulle siirryttäessä noustaan portaita harjulle. Polku kulkee alussa harjun päällä, ihan tien tuntumassa, mutta nousee melko nopeasti syvemmälle metsään. Polulla on yhteensä 17 rastia, joiden selitykset itse valitettavasti löysin vasta tätä kirjoittaessa (tekstin lopussa linkki rasteihin).
 |
| Harjulle noustaan välillä melko jyrkästi |
Harju on muodostunut 10 000 vuotta sitten jääkauden sulamisvaiheessa. Silloin alueella virtasi vesi jäänalaisissa tunneleissa ja veden mukana kulkenut sora ja hiekka kerrostui harjuksi. Kun vesi laski, harju jäi kuivalle maalle. Maasto on siis vaihtelevaa ja ihan polun vieressä rinne suistuu jyrkkänä alas suppakuoppaan, johon on aikanaan jäänyt jäälohkare on sulanut. Jäätikön sulaessa harjulle jäi myös isoja kiviä, joiden välistä polku välillä pujottelee. Muuten maa-aines on ns. Lammin lössiä eli hienojakoista hietaa, joka on tarjonnut ravinteikkaan alustan tänä päivänä kukoistavalle rehevälle lehdolle. Harjun maasto ei siis ole perinteistä karua ja kuivaa männikköä, Harjulla on metsälehmusta, visakoivuja, pähkinäpensaita, lehtokuusamaa, näsiää ja taikinamarjaa.
 |
Polun ylittävän visakoivu
|
 |
| Kivikkoa |
 |
Saniaisia polun varrella
|
Polku tekee piston ja opasteet vievät niityn reunaa pitkin harjun rinteeseen. Rinteeseen noustessa vastaan tulee yllättäen viileä henkäys ja suoraan sanoen kotoinen olo. Vaikka etukäteen tästä paikasta luinkin, tunne on käsittämätön harjulehdon lämmön jälkeen. Paikka on harjun "henkiaukko" ja täällä kylmää ilmaa imeytyy harjun sisään talvella ja kesällä kylmä ilma purkautuu kivikosta ulos. Jos minulla olisi ollut kirjoitettu opas mukana, olisin kokeillut purkautuuko kivikosta ilmaa kuten kerrotaan. Koska paikka on muuta ympäristöä viileämpi, kasvillisuuskin vastaa Pohjois-Suomen kangasmetsiä. Aluella on suopursuja, juolukkaa ja varsiksenmarjaa sekä pohjoisen harvinaista karhunsammalta. Kasvillisuus muuttuu heti kun astun henkiaukon rajojen ulkopuolelle, siellä ollaan taas hämäläisessä harjulehdossa.
 |
| Harjun "henkiaukko" |
 |
Suopursuja keskellä harjulehtoa
|
 |
| Polku kulki niityn reunaa |
Kun ollaan päästy polun korkeimmalle kohdalle ja ylitetty pahimmat kivikot, polku vie hiekkatielle ja ohittaa vesitornin. Vesitornin jälkeen hiekkatieltä käännytään takaisin harjulehtoon ja pienemmille poluille. Loppupäässä polun varrella on yhtäkkiä neliönmuotoinen reikä maassa. Reiän tarkoituksesta ei kerrota mitään, mutta sinne vie myös pieni aukko rinteessä. Aukko näyttää auki kaivetulta, sillä sen ympärillä ei juurikaan ole kasvillisuutta.
 |
| Reikä polun varrella |
 |
| Mahdollisesti esiin kaivattu aukko reiän alla olevaan tilaan |
Koko kävelyn ajan lehdossa raikaa lintujen laulu ja alueella asuukin lehtokerttuja, sirittäjiä, mustapääkerttuja, leppälintuja, lehtokurppia, pyitä, punavarpusia ja lehtopöllöjä. Minulle oli uutta se, että Sylvian joululaulu on oppaan mukaan omistettu juuri mustapääkertulle. Kun jälkikäteen kuuntelin tallennettuja ääninäytteitä lintujen laulusta, voisin vaikka vannoa kuulleeni mustapääkertun ja sirittäjän laulun. Mikään asiantuntija en tosin tässä asiassa ole ja kuulemani linnunlaulu voi kuulua melkein mille tahansa linnulle.
Untulanharjulta suuntasin läheiselle pyhälle paikalle eli keskiaikaiselle harmaakivikirkolle, joka on rakennettu 1510-luvulla ja omistettu Pyhälle Katariinalle. Valitettavasti kirkko oli kiinni, joten kiersin sen ympäri kameran kanssa ja lupasin itselleni, että joskus menen vielä tutustumaan kirkon sisätiloihin. Kirkolta ajettiin Helsingin yliopiston luonnontieteelliselle asemalle eli Lammin biologiselle asemalle ja sen luontopolulle. Luontopolun lisäksi alueella on myös tiedepolku, mutta se jäi nyt kokeilematta. Luontopolun pituus on reilu 4 km ja maastoltaan se on melko helppo. Ainoastaan nousu Linnamäelle vaatii hieman enemmän jalkojen nostelua.
 |
Lammin keskiaikainen harmaakivikirkko
|
 |
Karjalaan jääneiden vainajain muistomerkki
|
 |
Ilmeisesti sodassa kaatuneiden muistomerkki
|
Luontopolun lähtöpaikka löytyy helposti opaskyltista heti alueelle tultaessa. Polku kulkee ensin perhosniityn läpi metsän suojaan. Polku on hyvin merkitty puuhun kiinnitetyin kukka-merkein ja polun varrella on mielenkiintoisia opastauluja alueen luonnosta, mm. palokärjen ruokapuusta, alueen kasvillisuudesta ja eläimistä. Opaskylteissä kerrotaan pähkinälehdoista, tervaleppäkorvesta ja saniaislehdosta. Alueella on tehty istutuksia eri vuosikymmeninä.
 |
Polku vie perhosniityn läpi
|
 |
Polulla on hyvät opasteet
|
 |
Saniaislehtoja
|
Korkein kohta eli Linnamäki kohoaa 168 metrin korkeuteen merenpinnasta, se ei ole siis kovin korkea mäki, mutta sieltä on aikanaan nähnyt Pääjärven yli Hollolaan asti. Tämäkin Linnamäki on todennäköisesti kuulunut linnavuorten ketjuun. Vuorelta laskeudutaan alas ja aletaan kiertää Linnamäkeä. Kuten Untulanharjullakin, täälläkin linnut laulavat. Alueen lintuja ovat mm. pikkutikka, kirjosieppo, mustapääkerttu, sirittäjä, kultarinta, pähkinähakki, pikkusieppo.
 |
Näkymä Linnamäeltä
|
 |
Tykkylumen taivuttama puu
|
 |
| Mahdollinen lintuhavainto |
 |
Polulla kulkemista helpotti sillat ja pitkospuut
|
 |
Lehdosta avautui näkymä Pääjärvelle
|
 |
| Koirien viilennyshetki |
Biologisen aseman luontopolku oli mielenkiintoinen ja opettava kokemus. Lämpenevä päivä ja jo yksi kävelty luontopolku helteessä tosin verotti omia ja koirien voimia. Olisi ollut mielenkiintoista kävellä myös tiedepolku, mutta se jäi nyt toiseen kertaan.
Päivän aikana linnut lauloivat niin Untulanharjulla kuin biologisen aseman luontopolullakin ja jostain syystä päässä alkoi soimaan Skandinavian Music Group yhtyeen levyn Onnelliset kohtaa lopussa oleva lyhyt kappale tai säe, joka menee näin:
Jos pystyisin, sulle juttelisin niin kauan että nukkuisit.
Jos pystyisin, lintuja kuuntelisin ja syvään hengittäisin.
Jos pystyisin, sun unta katselisin niin kauan kunnes heräisit.
Ja jos osaisin, sulle paljastaisin....
Lähteet:
Forsberg, Pepe. 2020. Luontokohteet tutuiksi. Retkeilijän opas
Hentman, Raija. 2016. Etelä-Suomen retkeilyopas 2. Luontokohteista pääkaupunkiseudulta itään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti