Hämeenlinnan Aulanko on varmaan kaikkien tuntema, tai vähintäänkin kaikkien tietämä, paikka. Aulanko on omasta mielestäni Hämeenlinnan ehdoton ykkönen ja sieltä löytyy varmaan jokaiseen mielentilaan sopiva polku. Edellisenä päivänä kuljettiin koirien kanssa ns. valtaväylää eli kierrettiin Aulanko ympäri. Tänään kuljettiin pienemmillä poluilla rauhassa ja kameran kanssa, ehkä vähän ihmisiäkin vältellen. Päiväkävelyn tarkoituksena oli kiertää ne mieluisimmat paikat ja samalla kerätä voimia alkavaan viikkoon.
 |
Ruusulaakson paviljonki
|
 |
| Metsänportti |
Autolle paikka löytyy Metsälammen parkkipaikalta, Ruusulaakson paviljongin vierestä. Kerrotaan, että alueelle piti aikanaan oikeasti rakentaa ruusulaakso ja nimi jäi elämään paviljongin nimessä. Paviljonki on uusgoottilainen ja sen on aikanaan rakennuttanut eversti Standertskjöld 1890-luvulla.
Ensimmäiseksi suuntana on lähellä oleva tuijametsä, jonne pääsee pitkospuita pitkin. Tuijametsä ei alueena ole iso, mutta siinä on oma viehätyksensä. Tuijat muodostavat ikäänkuin metsänportin ja siitä sisään astuessa olet tuijien suojassa. Puut luovat niin hyvä varjon, että aluskasvillisuutta ei juurikaan ole, mutta astuessa metsän varjosta taas valoon pääsee nauttimaan suomalaisen luonnon vehreydestä.
 |
| Tuijametsän katto |
Tuijametsän rauhasta jalat vievät kohti Aulangon näkötornia. Kävellessä voi todistaa Aulangon luonnon monimuotoisuutta. Koska kyseessä on luonnonsuojelualue, polun varrella näkee mäntymetsää, myrskyn kaatamia puita, lahopuita ja sinne aikanaan istutettuja puita, kuten tuijat ja myöhemmin vastaan tulevat visakoivut. Monimuotoisuus on yksi Aulangon viehätyksistä ja lyhyelläkin kävelyllä voit nähdä hyvin erilaista luontoa.
 |
| Myrskyn kaatama puu |
 |
Polku
|
 |
Opastus näkötornille
|
Aulangonvuori ja siellä oleva Waldemar Aspelinin suunnittelema Aulangon näkötorni, on alueen varmasti suosituin paikka, mutta aamupäivästä saamme nauttia alueesta melkein yksin. Kartassa paikka on merkitty muinaislinnaksi ja on todennäköisesti osa Kanta-Hämeen linnavuorien ketjua. Aulangonvuorella on oma tunnelmansa ja näköalatasanteelta maisemaa katsoessa en ihmettele sitä, että Sibeliuskin on tästä maisemasta saanut innoitusta. Jalkojen alla oleva kallio on niin vanhaa, ettei sitä voi käsittää. Sanotaan, että Aulangon huippu on ensimmäisiä huippuja, jotka tulivat esiin jääkauden jälkeen. Ehkä se selittää Aulangonvuoren tunnelman, sen tietynlaisen pyhyyden.
 |
Näkötorni
|
 |
Portaat alatasanteelle
|
 |
| Näköala Aulangonjärvelle |
 |
Kukkivat puut
|
Aulangonvuorelta laskeudutaan polkuja pitkin hienoon mäntymetsään, jonka vieressä on yksi päivän kohteista eli visakoivumetsä, jonka halki menee ratsupolku. Visakoivupolulla on tietynlaista salaperäisyyttä ja tietyssä valossa voisi melkein uskoa kaikkiin satuihin keijuista ja haltijoista.
 |
Upeaa mäntymetsää
|
 |
Visakoivua
|
 |
Ratsupolku visakoivukujalla
|
Keijumetsästä suunnataan takaisin Metsälammelle. Alueella on aikanaan ollut kaksi suota, mutta niistä on muokattu nykyiset lammet eli Joutsenlampi ja Metsälampi. Lampien alueelle pyrittiin aikanaan rakentamaan englantilainen puutarha ja viitteitä siitä on nähtävissä Metsälammella tänäkin päivänä kun katsoo lammen toisella reunalla seisovaa ruusulaakson paviljonkia. Lammen reunalla on piknikpöytiä ja voin silmissäni nähdä pöydällä ruudullisen pöytäliinan pikinkeväineen.
 |
Metsälampi ja ruusupaviljonki
|
 |
Metsälammen pikinikpöytä
|
Lähteet: Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti