Pyöräretki Vanajan maisemissa

Päivän pyöräretki suuntautui Vanajalle ja sen lähialueille. Vanaja on Kanta-Hämeessä sijaitseva entinen kirkkopitäjä, joka on perustettu keskiajalla. Vanajalla on pitkä historia, josta kertoo päivän ensimmäinen kohde eli Aarrehaudan kansi. Aarrehaudan kantta ei löydy kartalta eikä tienlaidassa ole selviä opasteita, mutta kivi sijaitsee Vanajan alueella eli Vanajan kirkosta 450 m etelälounaaseen, lähellä olevan sähkövoimalan alueella. Lähempänä kiveä on yksi opaskyltti, mutta sekin on metsässä.

Metsässä oleva kyltti uhrikivelle

Aarrehaudan kannesta ja sen kätkemästä aarteesta on useita tarinoita. Kirjassa Suomen luonnon pyhät paikat (Kesäläinen & Kejonen 2017) kerrotaan, että kiven alla on valtava omaisuus, mutta sen alkuperästä on erilaisia tarinoita. Jotkut arvelevat piilon sisältävän Suuren Pohjan sodan aikaisia verorahoja, toiset arvelevat kyseessä olevan lähialueen kartanon isännän Isovihan aikana piilottama aarre ennen Ruotsiin pakoa. Jotkut arvelevat aarteen liittyvän Nuijasodan aikaan ja Kaarle-herttuaan. Tarinoita aarteen alkuperästä siis on. Tarinat kertovat myös, että aarre on kätketty vahvoihin haltijoihin eikä sitä ole saatu nostettua kun ei tiedetä "aarteeseen pantua ehtoa". Kiven alla olevan aarteen lisäksi itse kantta on käytetty uhrikivenä jo ennen historiallista aikaa. Litteässä ja tasaisessa kivessa on yhteensä 50-60 kuppia. Uhrikivenä kantta on käytetty 1600-1700 -luvulle asti, kunnes se unohtui. Tänä päivänä aarrahaudan kansi on muinaismuistolain suojaama arkeologinen nähtävyys, mutta todistettavasti myös käytössä oleva uhrikivi. Kerrotaan, että haudalla palaa joskus aarnivalkea.

Aarrehaudan kansi ja sen kuppikivet

Kuppikiven rahauhri

Pyöräretken toinen kohde on kartalta löytynyt mielenkiintoinen paikka eli Hakovuori. Itse vuori sijaitsee ihan Helsinki-Tampere moottoritien ja Lahti-Turku teiden risteyksessä. Luulisi jo paikan vuoksi vuoren olevan kaikkea muuta kuin hiljainen ja rauhallinen paikka, mutta kuten sanotaan luulo ei ole tiedon väärti. Hakovuorelle, tai Linnanpäälle, vievä polku lähti teiden risteyksestä ja sen viedessä metsään hämmästykseksi autojen äänet katoavat. Polkua ei ole merkitty, mutta se vie suoraan Hakovuoren huipulle, jossa on opastaulu.

Polku Hakovuorelle

Opastaulu Hakovuorella

Taulussa valaistiin paikan historiaa. Rautakauden lopulla ja varhaiskeskiajalla Hakovuori kuului Mantereenlinnan ja Hakoisten kanssa samaan linnavuoriketjuun. Hakovuorella on merkkejä rautakautisesta asutuksesta. Hakovuorelta olisi hienot näköalat niin ohikulkevalle moottoritielle kuin Vanajavedellekin, mutta ympärillä oleva kasvillisuus peittää sen melko tehokkaasti. Tosin moottoritielle näköaloja ei täällä kaivattaisikaan. Vuoren huipun jälkeen polku jatkuu rinnettä alas ja kiertää kohti moottoritietä. Tässä vaiheessa tiedät moottoritien kulkevan harjun takana, mutta edelleen saat kulkea rauhassa ja hiljaisuudessa kuunnellen linnunlaulua. Kun astut polulta takaisin tielle, palaat samalla todelliseen maailmaan.

Polulla kuului vain linnunlaulu

Koska tässä vaiheessa ollaan ihan lähellä Hämeen Ammattikorkeakoulun aluetta, on pakko poiketa alueella olevalla uhrilähteellä, joka on merkitty kartalle. Lähteen vieressä on kyltti, joka kertoo tämänkin paikan olevan muinaisjäännös. Lähde itsessään ei herätä haluja uhraamiseen tai tarkempaan tarkasteluun, sillä niin hyvin sen reunat ovat pusikoituneet ja huteran oloiset.

Kokonaisuudessaan päivän pyörämatkan pituudeksi tuli noin 15 km, mutta aikaa meni maisemia ja paikkojen tunnelmia tunnusteltaessa. Kodin lähelläkin voi olla hienoja käymisen arvoisia paikkoja.