Poluilla ja pyhillä paikoilla: syyskuuta 2020

Ystävän kanssa on muutaman kerran ollut puhetta siitä, että he kutsuisivat minut mukaan lähtiessään laivaretkelle. Olimme suunnitelleet elokuun viikonlopulle sieni/marjaretkeä Hämeen maastoon, mutta lennossa suunnitelma vaihtui laivaretkeen Suomenlahdella. Retkelle valmistauduin aurinkolasien, hatun, aurinkorasvan ja hyvien kenkien kanssa. Suunnitelmana oli lähteä merelle, mutta tarkempaa päämäärää en vielä tiennyt.

Vuosaaren satamaa

Retkipäivänä ajoimme autolla Vuosaaren satamaan, josta lähdimme veneellä kohti ulappaa. Sataman lähellä oikealla on Uutela, jossa ystäväni mukaan on mukavia kävelypolkuja. Netti kertoo, että Uutelassa on Särkkäniemen luonnonsuojelualue ja mm. kaksi luontopolkua (1,5 km ja 2,5 km). Kartan mukaan Uutelan maasto on kallioista ja päiväretkeä ajatellen se olisi varmaan mielenkiintoinen tutustumiskohde.

Uutelan rantaa

Vähitellen satama-alue jää taakse ja tuntuu, että olemme hetkessä ulapalla. Käytännössä olemme varmaan edelleen sisäsaaristossa, mutta tällaisesta maakravusta tuntuu, että olisimme kaukankin merellä. Istun laivan takaosassa ja ihaillen ympärillä levittäytyvää merta ja nautin auringonpaisteesta. Suuntanamme on ns. Muumipapan majakka eli Söderskär.

Hetkessä tuntuu, että olemme ulapakka

Satama ja ranta jää yhä kaueammaksi ja alan seurata ympärillä liikkuvia veneilijöitä ja saaria, jotka ohitamme. En tiedä tarkkaan mitä reittiä kuljemme, mutta välillä tulee vilkaistua puhelimesta karttaa ja se kertoo meidän ohittavan Musta-Hevosen ja Kuiva-Hevosen. Musta-Hevoseen pääsee julkisilla kulkuvälineillä ja kartan mukaan siellä on myös muinaishauta, joka heti lisää paikan mielenkiintoa. Kuiva-Hevonen puolestaan on täynnä yksityisten mökkejä.

Purjeveneitä ja melojia

Keskustelussa nousee esiin mahdollisuus rantautua Kaunissaareen paluumatkalla. Saarella on luonnonsuojelualueita, vuokramökkejä ja luontopolku ja sinne pääsee yhteysaluksella. Saaren ulkoilupuisto on rakennettu 1959. Helsingistä matkaa saarelle on 22 kilometriä.

Jossain vaiheessa olemme oikeasti ulapalla, ulkosaaristossa. Pienen laivamme kapteeni kertoo aaltojen olevat isompia, ensin puolimetrisiä ja myöhemmin jopa metrin korkuisia. Sisäsaaristossa veneen liike oli matillisempaa, mutta nyt aallot alkoivat vaikuttaa tähän maakrapuun. Olo oli kuin autossa kirjaa lukiessa mutkittelevalla tiellä eli päässä alkoi heittää. Sinnikkäästi kuitenkin pidin itseni kasassa, sillä tiesin meidän pian pääsevän määränpäähämme eli Söderskärin majakalle. Ajatuksena oli rantautua saareen, mikäli se on aaltojen suhteen mahdollista eikä siellä ole kovin paljon ihmisiä.

Yhteysalus palaamassa majakalta

Luotoja majakan lähellä

Majakalle suunnisti isompaa ja pienempää kulkuneuvoa

Söderskärin ensimmäiset rakennukset olivat kalamajoja, jotka olivat kalastajien käytössä 1900-luvun alkuun asti. Söderskärin viereiselle luodolle rakennettiin luotsiasema 1800-luvun puolivälissä. Majakkaa alettiin rakentaa Mattlandetin saareen Venäjän vallan aikana vilkastuneen meriliikenteen vuoksi, se valmistui 1862. Saarelle rakennettin myös asuintaloja. Alueen työntekijät asuivat saaressa ympäri vuoden. Jatkosodassa majakalla oli ilmatorjuntayksikkö, lennätin- ja puhelinkeskus. Sodan aikana majakka oli pimeä, mutta siellä työskenteli lottia ja sitä puolusti sotilaat.

Sodan jälkeen työt jatkuivat normaalisti vuoteen 1957, jolloin majakka automatisoitiin. Majakkahenkilöstön töiden loputtua majakka on toiminut ympäristöministeriön riistantutkimusasemana 2007 asti. Majakan valo sammutettiin jo 1989 merenkulun kehityttyä niin, että majakalla ei ollut enää merenkulullista merkitystä. Majakka on ollut yksityisomistuksessa vuodesta 2003 lähtien.

Södeskärin majakkaa kutsutaan myös Muumipapan majakaksi. Kirjassa Muumipappa ja meri muumiperhe viettää aikaa majakalla, jonka arvellaan olevan Söderskär. Tove Jansson on elämässään viettänyt paljon aikaa Porvoon saaristossa ja hänen kerrotaan haaveilleen lapsena majakanvartijan työstä.

Kovan tuulen ja majakkasaaren ruuhkaisuuden vuoksi laskimme ankkurin rauhallisempaan paikkaan luotojen suojaan. Tänään ihailisimme majakkaa vain mereltä käsin. Aurinko paistoi ja meri velloi. Söimme lounaan ja tarkoituksena oli vähitellen lähteä paluumatkalle ja ehkä rauntautua Kaunissaareen. Tähän asti olin sinnikkäästi pysynyt kasassa, mutta sekin ilo päättyi. Vellova meri ja syöty ruoka ei ollut hyvä yhdistelmä ja pian oksensin veneen laidan yli. Hetken kuluttua siirryin makuuosastolle ja paluumatka satamaan alkoi makuuasennossa, ilman pysähdyksiä saarella. Paluumatkalla jäi maisemat, meri ja ohikulkijat minulta siis huomioimatta. Sen sijaan pidin silmäni tiukasti kiinni peläten pahoinvoinnin lisääntyvän.

Hieman ennen satamaa alkoi kuulua laulua: "Kello löi jo viisi, lapset herätkää..." Kapteenimme siinä herätteli lepäävää matkustajaa. Olimme turvallisesti sisäsaaristossa ja lähellä satamaa eikä pahasta olosta ollut tietoakaan. Satamassa nautimme vielä teetä ja suklaakakkua, koska voimme <3