Tämän toisen tarinan voisi aloittaa Kittilän hautausmaalta. Hautakivien joukossa on kaksi mustaa ristiä ja niiden taustalla oleva surullinen tarina liittyy nykyiseen Hetan kotiseutumuseon päärakennukseen eli ns. Hätäsen taloon. Suurempi risti on muistomerkkinä talokas Juho Erkki Raattaman, hänen vaimonsa Eeva Loviisan ja poikansa Juho Hermanin haudalla. Kaikkien kuolinpäiväksi on merkitty sama päivä eli 14.12.1905. Vieressä on yhden perheen tyttären, Hilma Kustaava Raattaman, hauta. Hän on kuollut kolme vuotta muita myöhemmin.
Hätäsen talo on siirretty Hettaan Kittilän Raattaman kylästä, kuten aikaisemmin on mainittu. Raattaman kylässä tapahtui joulukuussa vuonna 1905 kolmoismurha, joka kuohutti koko Suomea.
Hätäsen, tai silloisessa Raattaman, talossa asui Juho Erkki Heikinpoika Raattama, eli Juntti, vaimonsa ja lastensa kanssa. Kerrotaan, että Juntti toimi Raattaman erämaakylässä kauppiaana. Kirkonkirjojen mukaan perheeseen syntyi yhteensä 12 lasta, joista kolme kuoli ennen vuotta 1905.
Joulukuussa kylään tuli Oulusta Heikkiseksi esittäytynyt mies. Häntä kuivailtiin ilkeän ja pelottavan näköiseksi. Heikkinen kertoi toimivansa tinurina ja hän kiersi kylän taloissa tinaamasa kuparipannuja. Heikkinen majoitettiin kauppias Juntin taloon ja hän asui siellä pari viikkoa.
Eräänä päivänä Heikkinen oli normaalia levottomampi. Hän kuljeskeli kylällä ja lainasi naapurista kirveen ja kertoi veistävänsä niillä itselleen sukset. Perheen vanhin poika oli lähtenyt kauppa/myyntireissulle eli oli poissa talosta. Ennakkoaavistuksena talon isäntä käski korjata kirveet ja teräaseet pois näkyviltä. Illalla Heikkiselle tehtiin vuode lattialle ja opettaja Lampelalle sänkyyn. Talon pojat Hermanni ja Kalle nukkuivat sängyn vieressä ja tytöt muualla. Isäntä ja emäntä nukkuivat kamarissaan. Yön aikana isäntä käski vierasta poistumaan Hermannin vuoteelta ja menemään omaansa.
 |
| Hätäsen talo Hetan kotiseutumuseon pihapiirissä |
Yöllä kello neljä perhe heräsi rumaan ääneen. Heikkinen oli lyönyt Hermanni-poikaa kirveellä. Hermannin onnistui päästä porstuaan, jossa hän kuoli. Isä ja äiti tulivat kamarista pirttiin äänen kuultuaan ja Heikkinen löi äitiä ja isää kirveellä. Tarina hieman poikkeaa eri lähteissä ja perustuu Heikkisen sekä perheen lasten kertomuksiin.
Toisaalla kerrotaan isän saaneen ensin surmansa ja toisaalla äidin. Äidin kerrotaan pitäneen Heikkistä kiinni yhden tyttäristä yrittäessä ottaa kirvestä mieheltä. Kamppailussa Heikkinen haavoitti tytärtä ja tämä meni tainnuksiin. Toisaalla kerrotaan isän ja tyttären taistelleen Heikkisen kanssa. Vanhemmat kuolivat ja tytär haavoittui ja menetti tajuntansa.
Toisen tyttären kerrotaan herättäneen opettaja Lampelan ja he lähtivät kylästä hakemaan apua. Opettaja on pakoon lähtiessään huutanut: "Mitä sinä kauhistus teet?" Johon murhaaja oli vastannut, että tule avuksi. Tarkoituksenaan saada varmaan Lampelakin surmatuksi. Lampelan onnistui kuitenkin paeta.
Heikkisen kerrotaan kuulleen kamarista valitusta. Hän meni kamariin huutaen: "Kuka siellä vielä on?" Kamarissa oli tyttö, jota Heikkinen yritti lyödä kirveellä, mutta löikin ohi. Kerrotaan myös, että perheen pienimmät onnistuivat livahtamaan uunin taakse piiloon eikä heitä vahingoitettu.
 |
| Lapset piiloituivat uuninpankolle |
Pian alkoi kuulua pihalta ihmisten ääniä ja Heikkinen telkesi itsensä huoneeseen. Ensimmäisenä paikalla olijat, Autto ja Keskitalo, yrittivät tulla ovesta sisään, mutta Heikkinen oli odottamassa ja yritti lyödä kirveellä. Auttoon osui. Auttajien oli pakko jäädä odottamaan lisäapua.
Vähitellen miehiä alkoi kerääntyä pyssyjen, kirvesten ja muiden aseiden kanssa paikalle. Heikkinen oli pönkittänyt oven huonekaluilla yrittäen estää heitä tulemasta sisään. Hän itse meni sängyn alle piiloon kirveen kanssa. Ovi hakattiin lisään ja Heikkinen vedettiin jaloista piilostaan. Hänet köytettiin kyttyrään kädet ja jalat taakse yhteen ja sen jälkeen vedettiin parruun kiinni. Siinä hän roikkui tappamiensa ihmisten keskellä kunnes viranomaiset saapuivat ja laittoivat kahleisiin.
 |
| Talon pirtti |
Raattaman kolmoismurhaa käsiteltiin Kittilän välikäräjillä 5.1.1906. Varatuomari vaati Heikkiselle kuolemanrangaistusta Juho Erkki Raattaman, hänen vaimonsa Eeva Loviisan ja poikansa Juho Hermannin murhista sekä heidän tyttärensä ja apuun tulleen Autton murhayrityksistä. Samaa vaativat vainajien omaiset sekä murhayrityksessä haavoittuneet.
Poliisitutkinnossa ja oikeudessa murhaaja kertoi olevansa Juho Heikkinen ja kotoisin Kiimingistä. Murhien syytä kysyttäessä Heikkinen kertoi isännän käskeneen hänen yöllä pois. Hän oli hurmauksissa ja löi isäntää kun isäntä oli uhannut häntä. Hän pelkäsi, että isäntä ampuu. Hän ei tiennyt kumpi puoli kirveestä oli kun löi, mutta ei lyönyt tarkoituksella niin, että kuolee. Hermanni -poikaa kertoi löyneensä kun yöllä joku oli häneen tarttunut. Hän ei tiennyt kuka se oli ja löi puolustuksekseen. Emäntää löi, koska tämä oli ottanut hänet kiinni ja siinäkin puolusti itseään. Tytärtä ei muista lyöneensä. Auttajaksi tullutta Auttoa oli lyönyt peloissaan. Kirveen Heikkinen kertoi saaneensa naapuritalosta Pääkkölästä ja kätkeneensä sen illalla vuoteen viereen.
Todistajia kuultiin ja naapuritalon isäntä, Pääkkölä, todisti murhaajan lainanneen häneltä kirveen. Keskitalo ja Autto kertoivat saaneensa opettaja Lampelalta sanan tapahtumista. Murhapaikalle tultaessa Heikkinen oli kamarissa, jonne pääsi pirtistä. Sisäänmennessä he olivat nähneet Hermannin murhattuna ja kuulleet pirtistä viimeisiä hengen korahduksia, mutta eivät oleet pimeässä nähneet mitään. Autto avasi kamarin ovea ja Heikkinen oli yrittänyt lyödä kirveellä, mutta ei osunut kunnolla. He odottivat apua kylältä ja yhdessä yrittivät sitten avata ovea, mutta oven takana oli murhaaja kirveen kanssa. Ovi hakattiin auki ja murhaaja löydettiin sängyn alta. Murhaaja köytettiin ja siinä hän kertoi talon emännän rukoilleen ja luvanneen antaa kaikki rahat, jos hän ei heitä tappaisi (myöhemmin murhaaja kielsi nämä puheet). Todistajat epäilivät murhan tapahtuneen rahan vuoksi, mutta rahoja hän ei ehtinyt varastaa.
Välikäräjäpäätöksellä 3.2.1906 kihlakunnanoikeus tuomitsi Heikkisen kolmesta murhasta ja kahdesta murhanyrityksestä elinkautiseen kuritushuonevankeuteen.
 |
| Ristit talon seinässä kertonevat omaa tarinaansa |
Talon historia on surullinen, mutta se ei välity vanhoista hirsiseinistä, jotka ovat kaiken tapahtuneen nähneet. Raattaman talon valoisa pirtti oikein huokuu hiljaisuutta ja rauhaa. Uuden elämän myötä toisaalta toivon, ettei menneisyyttä kuitenkaan unohdeta. Muistamalla kunnioitamme niitä, jotka tuona pimeänä joulukuun päivänä vuonna 1905 menettivät henkensä ja niitä, jotka menettivät läheisensä, vanhempansa, sisaruksensa, naapurinsa ja ystävänsä.
Lähteet
Viipuri -lehti 29.12.1905
Kaleva 16.1.1906
Hetan-Jussan Lappi https://www.hetan-jussa.com/raattaman-murhat
